Pentumaailman rajat

Näin se vaan menee kuin arvelin muutama päivä sitten. Piki on rajannut pennuille liikkumatilan pihalla. Eilen illalla lähdin viemään Pikiä iltapissalle tenniskentän ympäri. Pihalla oli osa pennuista ja viisi innokasta lähti meidän kanssa kävelylle. Ajattelin mielessäni, että tervetuloa pikkuiselle lenkille, mutta emo oli toista mieltä. Kun pääsimme meidän piha-alueen reunalle, Piki pysähtyi, kääntyi ja alkoi tökkimään kuonollaan pentuja takaisin kotiin päin. Neljä pentua kääntyi heti ja esikoinen kutsui niitä leikkiin etupihalle. Yksi sitkeä pentu yritti seurata vielä lempeiden kehoitusten jälkeen, mutta Piki pyöräytti pennun selälleen, puhdisti huolellisesti ja sitten tökki hiukan haukkuen kotipihaan. Tarkemmin ajateltuna pentujen reviiriä on turha liikaa laajentaa!

Pihan suosikkipaikaksi on näin helteellä muodostunut terassin alle kaivetut viileät hiekkakuopat. Ennen synnytystä Piki valmisteli sekä talon että saunan terassien alle hiekkakuopat. Nyt talon alla oleva pesä on päässyt arvoiseensa käyttöön. Pennut menevät viileään suojaan nukkumaan ja Piki vahtii ulkopuolella. Kun sitten tulen siihen vierelle ja alan juttelemaan pennuille niin sieltä hiekkapesästä ne tulevat yksitellen häntä pystyssä tervehtimään. Ruokakuppien kolina saa kaikkein nopeimman reaktion aikaan.

Jokaisella on jo oma ruokakuppi ja koitan vahtia, että pysyisivät omalla kupillaan. Ekana kupista häviää jauheliha ja piimä. Nappulatkin häviää hiljaksiin, mutta jostain syystä ne maistuu mukavammalta emon kupista. Emo sallii pentujen käydä kupillaan, mutta ei silloin, kun hän itse syö tai juo.